TYNK tapasi työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijoita
Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta pääsi syyskuussa tapaamaan työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijoita julkisten hankintojen tuottajavastuun ja harmaiden jätevirtojen aiheuttamien haasteiden merkeissä. TYNKin viestinä oli, että kiertotalouden toteutuminen edellyttää päättäjiltä ja viranomaisilta vapaamatkustajuuden ja harmaan talouden nykyistä päättäväisempää torjuntaa.
Tuottajavastuun vapaamatkustajia ei saa suosia julkisissa hankinnoissa
Suurten hankintamääriensä vuoksi julkinen sektori vaikuttaa kiertotaloutta tukevien markkinoiden kehitykseen. Tämä on tunnistettu myös jätelaissa, jonka mukaan julkisen hankintayksikön tulisi varmistaa, että sille toimitetun, tuottajavastuun piiriin kuuluvan tuotteen tuottaja kuuluu tuottajarekisteriin. Toisin sanoen jätelain mukaan julkisia hankintoja pitäisi tehdä vain yrityksiltä, jotka ovat hoitaneet lakisääteiset tuottajavastuunsa.
Jakelijan ja muun yrityksen sekä julkisen hankintayksikön, joka hankkii käyttöönsä 48 §:ssä tarkoitettuja [tuottajavastuun piiriin kuuluvia] tuotteita, on varmistettava mahdollisuuksien mukaan, että sille toimitetun tuotteen tuottaja kuuluu tuottajarekisteriin.
TYNKin käsitys kuitenkin on, ettei hankintapäätöksissä usein vaadita tuottajavastuun hoitamista. Kunnat ovat esimerkiksi hankkineet tietokoneita, bussien renkaita ja aurinkopaneeleja tuottajavastuujärjestelmän ohi. Tuottajavastuu on jätelaissa säädetty lakisääteinen velvoite, joka aiheuttaa lakia noudattaville yrityksille kustannuksia. Vapaamatkustavat yritykset saavat epäreilua kilpailuetua tuottajavastuunsa hoitaneisiin yrityksiin nähden, mikäli niitä ei suljeta pois julkisista kilpailutuksista.
Vapaamatkustajien ulossulkeminen olisi kyllä yksinkertaista. Kuka tahansa hankintoja tekevä voi nimittäin hyvin helposti tarkistaa tuottajarekisterin avoimesta tietopalvelusta Jätehuoltokompassista, onko tarjoava yritys hoitanut tuottajavastuunsa. Tiedon saatavuus ei siis ole esteenä tuottajavastuun huomioimiselle julkisissa hankinnoissa.
TYNKin mielestä ongelmana on julkisia hankintoja säätelevä hankintalaki: hankintalaissa ei suoraan edellytetä, että hankintapäätöksissä huomioitaisiin, onko tarjoava yritys hoitanut jätelain mukaisen tuottajavastuunsa. TYNK korostaa, että nyt jätelakia noudattamaton yritys voi saada hyötyä julkisissa kilpailutuksissa. Tuottajayhteisöihin liittyneet yritykset kokevat kilpailutilanteen ymmärrettävästi hyvin epäreiluksi.
Keskustelussa TEM:n asiantuntijat korostivat ratkaisun löytyvän varsinkin lyhyellä aikajänteellä julkisista hankintayksiköistä ennemmin kuin hankintalakiin kirjattavasta lisäsääntelystä. EU:n hankintadirektiiviä seuraava hankintalaki ei mene tarkkoihin yksityiskohtiin, joita erilaisissa substanssilaeissa, kuten jätelaissa, säädetään. Ellei tuotajavastuuta erikseen nosteta EU-direktiiviin, ei sitä olla tuomassa hankintalakiinkaan. Haasteena on, että käytännössä hankintayksiköillä on erilaiset valmiudet seurata jätelainsäädännön vaatimusten toteutumista. Hankintayksiköiden osaamista tulisi siis lisätä vapaamatkustajuuden torjumiseksi.
Harmaat jätevirrat häiritsevät kiertotalouden kannattavuutta
Niin sanotut harmaat jätevirrat ovat positiivisen arvon jätteitä – esimerkiksi käytöstä poistettuja autoja, akkuja, sähkö- ja elektroniikkalaitteita ja pakkauksia – jotka poistuvat maasta epävirallisten kanavien kautta usein Baltian maihin tai joiden materiaalit sekoittuvat muihin jakeisiin. Nämä tuottajavastuujärjestelmän ulkopuolelle päätyvät jätteet aiheuttavat lukuisia ongelmia kiertotalouden toteutumiselle.
Harmaat jätevirrat vaikeuttavat Suomen kierrätystavoitteiden saavuttamista, sillä niitä ei saada mukaan tilastoihin. Käytöstä poistettujen autojen, akkujen ja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden mukana arvokkaita kriittisiä materiaaleja häviää ulkomaille, jossa niitä voidaan myös väärinkäyttää. Tuottajat taas joutuvat maksamaan jätehuollon järjestämisestä suhteessa enemmän, koska arvokasta tavaraa poistuu tuottajavastuujärjestelmän ulkopuolelle.
Tuottajien näkökulmasta keskeisin ongelma on, että harmaat jätevirrat horjuttavat tuottajille säädettyjen vastuiden ja oikeuksien tasapainoa. Tuottajien on joka tapauksessa vastattava jätehuollon järjestämisen kustannuksista. Jos sitten positiivisen arvon jätettä häviää tuottajavastuujärjestelmän ulkopuolelle, järjestelmän kustannustehokkuus kärsii ja kiertotaloutta on vaikea saada kannattavaksi.
TYNK onkin pitkään vaatinut viranomaisilta harmaiden jätevirtojen tehokkaampaa valvontaa. On paljon asioita, joita voitaisiin tehdä jo nyt sen enempää odottelematta asian hoitumista EU-lainsäädännön kautta. Esimerkiksi ajoneuvojen osalta toimijoille, jotka eivät toimita ajoneuvoja tuottajavastuujärjestelmiin, pitäisi antaa rahallisia sanktioita. Liikennekäytöstä poistetuille ajoneuvoille taas pitäisi määrätä maksu, jos ne eivät ole harrastekäytössä.
Valvonnan tehostamisella saisimme Suomessa käyttöön valtavan lisäpotentiaalin raaka-ainemarkkinoille. Esimerkiksi 30 prosenttia käytetyistä autoista päätyy tuottajavastuujärjestelmän ulkopuolelle kriittiset materiaalinsa mukanaan. Jos ajoneuvojen häviämien järjestelmästä estettäisiin, saataisiin käytöstä poistetut autot kiertoon samalla, kun tämä lisäpotentiaali kohentaisi kansantaloutta.
TEM:n asiantuntijoiden näkemyksen mukaan ratkaisu löytyy digitalisaatiosta ja laadukkaasta datasta. Digitalisaatio mahdollistaa materiaalivirtojen seurannan ja antaa työkaluja valvonnan toteuttamiseen. Suomen Autokierrätys Oy:n uusi palvelualusta on loistava esimerkki digitalisaation hyödyntämisestä.
Lisätietoa
- Tuottajarekisterin tietopalvelu: Jätehuoltokompassi
- Suomen Autokierrätys Oy: DELV – digitaalinen kierrätysalusta
Kuva: Patrickewastenz (CC BY-SA 4.0)
