Tuottajavastuu on suomalaisen kiertotalouden kivijalka

Lakisääteinen tuottajavastuu on suomalaisen kiertotalouden kivijalka, joka turvaa koko maan kattavan ja kustannustehokkaan keräysverkoston sekä pitää käytöstä poistetut tuotteet ja materiaalit hallitusti kierrossa. Kiertotalouslain valmistelun yhteydessä on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan tuottajavastuujärjestelmää tulisi avata kilpailulle ja tuottajan ensisijainen oikeus poistaa. Järjestelmän murentuminen näkyisi suoraan kuluttajille kasvavina kustannuksina. Viime vuosina tuottajavastuujärjestelmässä on nähty useita merkittäviä edistysaskeleita, jotka ovat osoittaneet, ettei kyse ole monopolista vaan vastuunkannosta koko tuotteen elinkaaren ajan.

Tuottajayhteisöt toimittavat vuodessa 2,2 Mt materiaalia kiertotalouden edistämiseen. Lähteet: Tuottajayhteisöjen raportoimat tiedot vuosilta 2023–2024 (LVV); Jätehuoltokompassi – tuottajarekisterin tietopalvelu 8.6.2026.

Kuluttaja maksaisi järjestelmän murentumisesta

Nykyisen järjestelmän ansiosta suomalaiset voivat lajitella käytöstä poistetut tuotteet maksutta kymmeniin tuhansiin keräyspisteisiin ympäri maata. Järjestelmän kautta kulkee vuosittain yli kaksi miljoonaa tonnia materiaalia takaisin kiertoon.

”Kustannustehokas ja koko maan kattava keräysverkosto on kuluttajan etu. Jos arvokkaimmat materiaalit poimittaisiin välistä, verkoston ylläpito kallistuu – ja kustannukset siirtyvät lopulta kuluttajien maksettavaksi tuotteiden hinnoissa”, Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan (TYNK), puheenjohtaja Juha Kenraali huomauttaa.

Ensisijainen oikeus turvaa kokonaisuuden toimivuuden

Tuottajan ensisijainen oikeus varmistaa, että tuottajayhteisöt koordinoivat tuottajavastuun alaisten tuotteiden jätehuollon kokonaisuutena. Tämä takaa, että kaikki jakeet kerätään ja käsitellään asianmukaisesti – ei vain niitä, joilla sattuu olemaan markkina-arvoa. Ilman ensisijaista oikeutta arvokkaat materiaalit ohjautuisivat järjestelmän ulkopuolelle, mikä voi nostaa kierrätysmaksuja. Keräysverkoston rahoituspohja kaventuisi ja palvelutaso heikkenisi.

Viime vuosina tuottajavastuussa on saavutettu merkittäviä tuloksia

Viime vuosina tuottajavastuujärjestelmässä on nähty useita merkittäviä edistysaskeleita. Autokierrätystoimijat yhteenkokoava uusi DELV-palvelualusta tarjoaa kuluttajille digitaalisen kanavan auton kierrätykseen. Alusta edistää purettavien ajoneuvojen osien uudelleenkäyttöä, vahvistaa kiertotalousliiketoimintaa ja lisää kierrätysprosessin läpinäkyvyyttä. Myös ulkomaisten verkkoalustojen, kuten TEMUn, saaminen osaksi tuottajavastuujärjestelmää on laajentanut vastuunkantajien joukkoa merkittävästi. Lisäksi osa Manner-Suomessa toimivista tuottajayhteisöistä toimii nykyisin myös Ahvenanmaalla. Myös paristojen ja pienakkujen keräysmäärät kasvavat voimakkaasti – lähes 20 prosenttia vuodessa – ja keräystavoitteet ylitetään selvästi. Tuottajayhteisöjen webinaarit ja uutiskirjeet ovat tavoittaneet laajasti alan toimijoita, tuoden ajankohtaiset vaatimukset ja tulkinnat käytännön tasolle ja edistäen sääntelytiedon laajaa leviämistä.

Tuottajavastuu ei ole monopoli – se on vastuun kantamista

Tuottajavastuu tarkoittaa, että markkinoille tuotteita saattavat yritykset vastaavat näiden tuotteiden jätehuollosta koko elinkaaren ajan. Kyse ei ole markkinoiden sulkemisesta tai monopolista, vaan lakisääteisestä velvoitteesta, joka kattaa sekä arvokkaat, että vähempiarvoiset materiaalit. Nykyisellään järjestelmä kannustaa yrityksiä suunnittelemaan tuotteita, jotka ovat helpommin kierrätettäviä ja synnyttävät vähemmän jätettä.

”Tuottajavastuu ei ole liiketoimintamalli, vaan lakisääteinen järjestelmä, jossa vastuu kulkee tuotteen mukana kehdosta hautaan”, toteaa Kenraali.

TYNK pitää välttämättömänä, että tuottajan ensisijainen oikeus säilyy kiertotalouslain jatkovalmistelussa. Toimiva keräysverkosto on koko Suomen etu ja kansallisen kierrätysjärjestelmän kivijalka.

Lisätietoja

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta (TYNK), puheenjohtaja Juha Kenraali
juha.kenraali@autokierratys.fi | p. 040 772 2026

Samankaltaiset artikkelit