TYNK ja MEP Elsi Katainen keskustelivat tuottajavastuusta
Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta keskusteli europarlamentaarikko Elsi Kataisen kanssa tuottajavastuuta koskevasta EU-sääntelystä 7.3.2024. Kataisen mielestä on hienoa, että tuottajavastuualat ovat Suomessa lyöneet voimansa yhteen ja ovat aktiivisia vaikuttamistyössä. On tärkeää lisätä tietoisuutta tuottajavastuuasioista sekä päättäjille että kansalaisille niin kansallisesti kuin EU-tasolla. Lainsäädännön tulee olla selkeää ja oikeasuhtaista, jotta se turvaa tuottajavastuun tehokkaan toteutumisen.
Kotitalouksien rooli kierrättäjinä on tärkeä
Elsi Kataista kiinnosti, kuinka suuri merkitys kotitalouksilla on kierrätyksen toimijoina. Totesimme, että suomalaiset osaavat kierrättää muita pakkauksia hyvin, mutta muovipakkausten lajittelussa on vielä haasteita. Sekä kotitaloudet että yritykset ovat tärkeässä roolissa, jotta muovi saadaan paremmin kiertoon.
Kyselytutkimuksissa 80 % suomalaisista sanoo, että lajittelee aina tai melko usein muovia, mutta todellisuudessa lajitteluun päätyy vain joka kolmas pakkaus. Kierrätystavoitteeseen pääseminen vaatisi siis lajittelun merkittävää lisäämistä ja tehostamista kotitalouksissa ja yrityksissä. Myös asenne ratkaisee: ei auta, vaikka keräyspisteitä olisi paljon ja jätekatoksessa olisi kuinka hienot puitteet, jos kierrätysintoa ei riitä. Katainen totesi tähän vielä, että kierrätys ei varmasti ole myöskään tiedon puutteesta kiinni, sitä on kyllä tarjolla.
Keräys- ja kierrätysastetavoitteet edellyttävät yhtenäistä tilastointia
Elsi Katainen esitti kysymyksen, miksi juuri muovin kierrätys laahaa perässä, kun muuten kierrätysasteissa ollaan Suomessa hyvällä tasolla. Puutteet tilastoinnissa saattavat kokemuksemme mukaan olla yksi vastaus tähän kysymykseen. EU:n kierrätystilastot ovat osittain puutteellisia ja on ongelmallista, että puutteellisia tilastotietoja käytetään vertailuna tavoitteenasetannassa. Myös kierrätysasteen laskentatapaan liittyy epäloogisuuksia esimerkiksi pitkän elinkaaren tuotteissa. Keräysaste vertaa kolmen edellisen vuoden aikana kierrätettyjen tuotteiden keskiarvoa markkinoille saatettujen määrään, kun taas pitkän elinkaaren tuotteet saattavat päätyä kierrätykseen vasta 10–15 vuoden kuluttua.
Kataista kiinnosti, miten tilastointivirheitä voisi käytännössä vähentää. Totesimme, että kaikille jäsenmaille yhteneväiset velvoitteet ja laskentasäännöt tietojen ilmoittamiseen selkeyttäisivät tilannetta. Myös EU-komissiolla tulisi olla vastuunsa siitä, millaisia tilastoja se hyväksyy. Raportoitujen tietojen varmentaminen on tärkeää kierrätystavoitteiden saavuttamisen takaamiseksi.
Suomessa on toimiva pullonpalautusjärjestelmä
Elsi Katainen oli pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen (PPWR) valmistelussa Suomen neuvottelijana. Komissio ajoi asetuksessa vahvasti uudelleenkäyttöä materiaalikierrätyksen sijasta. Tähän liittyen syntyi tilanne, jossa Suomen juomapakkausten palautusjärjestelmä oli uhattuna, koska pullot päätyvät nykytilanteessa materiaalikierrätykseen.
Näkemyksemme on, että hyvin toimivilla kierrätysjärjestelmillä tulisi olla poikkeuksia uudelleenkäyttövaatimukseen: esimerkiksi jos kierrätysaste materiaalina on yli 85 %, ei tarvitsisi siirtyä uudelleenkäyttöjärjestelmään. TYNK toi myös esille sen, että tarvittaisiin tutkimusta juomapakkausten uudelleenkäytön ympäristövaikutuksista. Suomessa on pitkät etäisyydet, joten uudelleenkäytöstä aiheutuisi paljon ilmastopäästöjä aiheuttavia kuljetuksia.
Samaa ongelmaa ratkaisevat rinnakkaiset järjestelmät tuovat kohtuuttomia investointikustannuksia yrityksille. Katainen kertoi Suomen neuvottelijoiden tuoneen toistuvasti esiin suomalaisen juomapakkausten palautusjärjestelmän tehokkuuden, mutta komission esityksessä tätä erityispiirrettä ei huomioitu.
Tehokkaalla valvonnalla ehkäistään harmaata taloutta
Tuottajavastuu on nosteessa ja laajenemassa uusille aloille kuten tekstiileihin. TYNK korosti, että on tärkeää varmistaa keinot, joilla viranomainen pystyy valvomaan tehokkaasti myös näitä uusia aloja. Erityinen haaste on etäkauppiaiden ja järjestelmän vapaamatkustajien valvonta. Valitettavasti kierrätysbisneksessä on mukana harmaan talouden toimijoita, jotka ovat kiinnostuneita materiaaliarvoltaan positiivisista jakeista.
Esimerkiksi EU-alueella menee noin neljä miljoonaa autoa vuodessa virallisten järjestelmien ohi, ja arvokkaat raaka-aineet saattavat päätyä vääriin käsiin. Tämän estämiseen pyrkii uusi ajoneuvojen kiertotalousdirektiivi. Toisaalta asian ratkomiseen olisi jo nyt käytettävissä myös kansallisia välineitä.
Pieni markkina-alue asettaa haasteita sekoitevelvoitteisiin
Suomi on sekoitevelvoitteiden kannalta pieni markkina-alue. Nyt asetetun sekoitevelvoitteen täyttäminen esimerkiksi muovin osalta edellyttäisi, että vuosittain saataisiin kerättyä 60 000 tonnia elintarvikekelpoista kierrätysmuovia. Tässä onnistuttaisiin ainoastaan kemiallisen kierrätyksen avulla, joka taas tarkoittaa melkoisia investointeja.
