Romutuspalkkiokampanja alkoi

Keskiviikko 3.1.2018 - Arto Silvennoinen

Valtion ja autoalan rahoittama romutuspalkkiokampanja alkoi 1.1.2018. Lisäksi uuden sähköauton hankintaan saa vuoden alusta alkaen 2 000 euron hankintatuen. Romutuspalkkion saa elokuun loppuun asti, kun vie vanhan autonsa kierrätettäväksi ja hankkii tilalle uuden vähäpäästöisen auton. Romutuspalkkiota varten valtio on varannut vuodelle 2018 yhteensä 8 miljoonan euron määrärahan ja sähköautojen hankintatukeen noin 6 miljoonaa euroa vuodessa vuosille 2018–2021. Molemmat tuet on tarkoitettu yksityishenkilöille, joten niitä ei voi hyödyntää yritystenautohankintoihin. Nelivuotinen sähköautojen hankintatuki on rajattu yksinomaan täyssähköautoihin. 

Romutuspalkkion tarkoituksena on uudistaa autokantaa 

Uuden henkilöauton ostaja saa 1 500 tai 2 500 euron alennuksen auton oston yhteydessä, jos hän samalla kierrättää omistamansa vielä liikennekäytössä olevan henkilöauton. Palkkio koostuu 1 000 tai 2 000 euron valtion osuudesta ja autoalan 500 euron osuudesta. Palkkion suurus on yhteensä 2 500 euroa lataushybrideille ja täyssähköautoille sekä autoille, joiden käyttövoimaksi soveltuu myös maa- tai biokaasu tai korkeaseosetanoli. Muille henkilöautoille, joiden hiilidioksidipäästöt ovat enintään 110 g/km, palkkiota saa yhteensä
1 500 euroa.
 

Valtio asetti romutuspalkkion saamiselle ehtoja 

Romutuspalkkiota kokeiltiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2015. Kampanja osoittautui tuolloin erittäin suosituksi ja sen tulokset olivat erinomaiset, sillä noin
60 prosenttia kokeilussa autonsa hankkeista ei ilman romutuspalkkiota olisi romuttanut vanhaa autoaan ja hankkinut tilalle uutta autoa. Lähes 40 prosenttia romutuspalkkion hyödyntäneistä osti kokeilun yhteydessä ensimmäistä kertaa elämäs
sään uuden auton. 

Romutuspalkkiolle on laissa asetettu joitakin uusia ehtoja – palkkion saajan on muun muassa pitänyt olla romutettavan auton omistaja tai haltija vähintään vuoden ajan ennen romutusta. Romutettavan auton on pitänyt olla liikennekäytössä ainakin jonkin aikaa vuoden 2017 aikana ja sen on oltava liikennekäytössä romutushetkellä.. Autolla ei tarvitse olla voimassaolevaa hyväksyttyä katsastusta. 

Romutuspalkkion kaikki ehdot on koottu muistilistaksi romutuskampanjan sivustolle http://www.romutuskampanja.fi/

Kirjoittaja on Suomen Autokierrätys Oy:n toimitusjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan sekä työvaliokunnan jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: romutuspalkkio, autokierrätys, auto, henkilöauto, kierrätys, tuottajavastuu

Yhteistyötä yli tuottajavastuurajojen

Keskiviikko 7.6.2017 - Liisa-Marie Santakoski

Toisinaan teknologiakehitys on niin nopeaa, ettei tuottajavastuusääntely pysy sen vauhdissa. Näin on käynyt akkujen kohdalla, jossa uutta teknologiaa edustavien litiumakkujen määrä ja käyttökohteet ovat yleistyneet muutaman vuoden kuluessa vauhdilla. Aikaisemmin lähinnä kannettavassa elektroniikassa tutuiksi tulleet litiumakut ovat tällä hetkellä varteenotettavin akkutyyppi myös moniin uusiin akkukäyttöisiin laitteisiin sähköpyöristä aina uusiutuvan energian varastointiratkaisuihin.

Voimassaolevan tuottajavastuusääntelyn määritelmien mukaan esimerkiksi sähköisissä liikkumisvälineissä olevat litiumakut ovat kuitenkin kannettavassa elektroniikassa käytetyistä akuista poiketen teollisuusakkuja. Ja teollisuusakkuja koskevat erilaiset vaatimukset kuin pieniä litiumakkuja, eli kannettavia akkuja. Osittain tästä syystä ja osittain siksi, että tuotteet ovat vielä uusia, ei näille ”kuluttajakäyttöön tarkoitetuille teollisuusakuille” ole Suomessa vielä valtakunnallista keräysjärjestelmää. Sellainen tarvitaan kuitenkin pian, sillä niitä saatetaan markkinoille jo nyt arviolta n. 100 tonnin vuosivauhtia ja määrän uskotaan kiihtyvän vauhdilla.

Kuluttajien käytettävissä tulisi olla selkeät ohjeet, mihin ja miten erilaisia akkuja voi turvallisesti palauttaa kierrätettäväksi. Tästä syystä nykyiset hyväksytyt paristojen ja akkujen, autojen sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajayhteisöt ovat lähteneet keräämään käytännön kokemuksia kuluttajakäyttöön tarkoitettujen isojen litiumakkujen keräämisestä ja käsittelystä yhteisen pilottikeräysprojektin kautta. Pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaan alueella toteutettava pilottikeräysprojekti on käynnissä loka-marraskuuhun saakka, jonka jälkeen kootaan tulokset. Käytännön kokemusten toivotaan auttavan kyseisten akkujen tuottajia ja viranomaisia turvallisen ja tarkoituksenmukaisen keräysjärjestelmän rakentamisessa. Projekti toteutetaan yhteistyössä Sähköturvallisuuden edistämiskeskus STEK ry:n kanssa.

Lisätietoa, pilottikeräyspisteet ja ajantasaiset ohjeet löytyvät osoitteesta: www.akkutieto.fi.

Kirjoittaja on Recser Oy:n toimitusjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan sekä työvaliokunnan jäsen.

2 kommenttia . Avainsanat: tuottajavastuu, litiumakku, teollisuusakku, keräys, kierrätys, pilottikeräysprojekti

Mitä tuottajavastuulla tarkoitetaan?

Keskiviikko 5.4.2017 - Kyösti Pöyry

Jätelain tuottajavastuusäädökset on tehty kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Markkinoille tavaroita ja/tai pakkauksia toimittavat yritykset velvoitetaan keräämään ja hyötykäyttämään tuotteensa niiden käytöstä poistumisen jälkeen. Tämä ”saastuttaja vastaa” periaate on tuttu jo elinkeinoelämän muilta osa-alueilta. Tuottajavastuutahan on Suomessa kohdistettu papereihin, pakkauksiin, akkuihin, paristoihin, autoihin, sähkö- ja elektroniikkatuotteisiin ja renkaisiin. 

Tuottajille asetetut vaatimukset voisi rinnastaa sujuvasti toiminnan harjoittajan ympäristölupaan. Tietyt keräyspistevaatimukset ja talteenotto sekä kierrätystavoitteet on saavutettava. Toimintaa varten on viranomaisille toimitettava suunnitelmat ja osoitettava taloudelliset vakuudet toiminnan häiriöttömästä jatkuvuudesta puolen vuoden ajalle. Suomessa tuottajien taloudelliset vastuut ovat jo satojen miljoonien arvoista toimintaa. 

Jokainen tuottaja joutuu omalta osaltaan vastuuseen markkinoille toimittamiensa tuotteiden jätehuollon järjestämisestä. Tämän vastuun voi joko hoitaa itse tai liittymällä tuottajayhteisöön jäseneksi. Tuottajayhteisö on usein järkevin tapa hoitaa koko maan tasolla keräysverkoston järjestämisvelvoite. Taloudellisesti toiminta voi olla suhteellisen raskas velvoite, mikäli kierrätettävän materiaalin arvo ei tuota kompensaatiota hyötykäytössä. 

Käytännössä tuottajavastuuta ollaan harjoitettu Suomessa jo reilu vuosikymmen. Useiden materiaalien talteenotossa ja hyödyntämisessä ilmenee kuitenkin edelleen taloudellisia ja toiminnallisia epäkohtia. Arvoltaan positiivisia tuotteita ollaan kyllä halukkaasti keräämässä ja hyödyntämässä ns. jokamiehen oikeudella. Harmaat markkinat keräävät kermaa autoista akkuihin ja keräyspaperiin. Tuottajilla on täysi vastuu keräystoiminnan järjestämisestä kautta maan, syrjäseudut mukaan lukien. Kapasiteetit on pidettävä yllä kaikissa markkinatilanteissa. Positiivisen arvon tuotteet katoavat asutuskeskuksista suhdanneyrittäjille. Negatiivisen arvon tuotteet ja sivukylät kyllä jäävät tuottajille ja tuottajayhteisöille. 

Tuottajat jäävät paitsioon keräysmäärissä ja taloudellisissa panoksissa. Toimiluvan (ts. ympäristöluvan) ehtoja ei voida noudattaa eikä luvalla sanoen jätelainkaan tarkoitusta. Tämän ongelman lainsäätäjä ja valvojatkin tunnistavat, mutta tilanne vain pahenee. Ongelman ratkaisuksi on tuottajien taholta esitetty tuottajien oikeuksien ja velvollisuuksien symmetristä tulkintaa ja usean tuottajavastuutahon toimiessa kentällä ns. clearing house -menettelyä toimijoiden kesken keräyksen ja hyötykäytön toteutuksessa.

Kirjoittaja on Paperinkeräys Oy:n toimitusjohtaja, Suomen Keräyspaperi tuottajayhteisö Oy:n asiamies ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan jäsen.

2 kommenttia . Avainsanat: jätelaki, tuottajavastuu, tuottajayhteisö, kierrätys, clearing house,

Talous kiertotaloudessa

Perjantai 29.4.2016 - Pasi Nurminen

Viime vuonna suomalaiset palauttivat yli 1,7 miljardia juomapakkausta. Näistä juomatölkkien osuus oli 1,2 miljardia, kierrätysmuovipullojen osuus 350 miljoonaa ja lasipullojen osuus vajaat 200 miljoonaa kappaletta. Painotettu keskiarvo näiden pakkausten palautusasteesta oli noin 94 prosenttia. Yli 80 000 tonnia materiaalia kierrätettiin uusioraaka-aineeksi. Voidaan siis sanoa, että juomapakkausten kierrätys toimii hyvin.

Kiertotalous on suhteellisen tuore käsite, jonka merkitystä ei välttämättä ole vielä täysin oivallettu. Perusidea on luopua vähitellen tuotteen elinkaaressa usein näkyvästä ”kehdosta hautaan” –ajattelusta ja siirtyä toteuttamaan materiaalin käsittelyä ”kehdosta kehtoon”. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että jätteen keräystä ja sen jalostamista uusioraaka-aineeksi täytyy tehostaa. Yhtä tärkeää on, että kiertotalouden periaatteet tunnetaan jo tuotesuunnitteluvaiheessa, jolloin jätteen syntyä voidaan vähentää.

Juomapakkaus on hyvä esimerkki toimivasta kiertotaloudesta. Juomapakkaukset suunnitellaan alun alkaenkin niin, että ne ovat mahdollisimman hyvin hyödynnettävissä uusiomateriaalina. Esimerkiksi alumiinitölkki sisältää pieniä määriä muitakin metalleja, joilla se saadaan soveltumaan optimaalisesti uusien tölkkien valmistamiseen.

Kiertotalous on nimensä mukaisesti myös taloutta. Tämäkään näkökulma ei aina ole itsestään selvä. Suurin osa tuottajayhteisöistä on voittoa tuottamattomia. Aina ei kuitenkaan muisteta, että niiden täytyy olla myös tappiota tuottamattomia. Kiertotalous toimii vain, jos kierrättämisen taloudelliset perusteet ovat kunnossa. Jos kiertotalous on kustannustehokasta, kierrätysmaksut saadaan pidettyä alhaalla ja näin saadaan mahdollisimman moni toimija mukaan talkoisiin. Jos kierrätys ei ole taloudellisesti kestävällä pohjalla, se ei myöskään voi jatkua pitkään.

Suomalaiset ovat maailman parhaita juomapakkausten kierrättäjiä. Siihen vaikuttavat pantin lisäksi myös juomapakkausten palauttamisen helppous ja toimiva keräysverkosto. Lisäksi suomalaisilla on kuitenkin vielä yksi valtti: korkea ympäristötietoisuus. Suomalaisilla on siis kaikki edellytykset olla maailman huippua kiertotaloudessa myös muilla toimialoilla. Siihen tarvitaan kuitenkin saumatonta yhteistyötä kuluttajien, tuottajien, kaupan ja viranomaisten kesken. Näinä aikoina tällaista yhteistyötä kannattaa kehittää jo siksikin, että kiertotalous sisältää paljon taloudellisia mahdollisuuksia.

Kirjoittaja on Suomen Palautuspakkaus Palpa Oy:n toimitusjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiertotalous, tuottajavastuu, juomapakkaus, kierrätys

Kierrätinkö OIKEIN?

Maanantai 11.4.2016 - Arto Puumalainen

Tarpeettomien, loppuun käytettyjen tai rikkoontuneiden tuotteiden ja niiden pakkausten kierrätys on tullut Suomessa helpoksi lukuisten tuottajavastuujärjestelmien myötä. Keräyspisteverkostot ovat käytännössä koko maan kattavia ja ne palvelevat parhaimmillaan 24/7. Varmaankin edellä mainitun ansiosta hyvin harvoin näkee hylättyjä autonrenkaita, kylmälaitteita tai muita vastaavia teiden varsilla tai P-alueilla. Voisi ajatella, että kierrätys ja tuottajavastuu toimivat hyvin.

Kuitenkin monista tuottajavastuujakeista viralliseen keräykseen päätyy vain puolet siitä, mitä markkinoille on aikanaan toimitettu. Mistä tämä johtuu ja mitä tästä seuraa?

Osittain kyse on tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä, runsaasta informaatiosta huolimatta tieto ei välttämättä ole juuri sillä hetkellä tarjolla, kun tarve tuotetulle palvelulle on olemassa. Tai ajatellaan, ettei kehtaa toimittaa tuotetta keräyspisteeseen, vaikka se sijaitsisi kauppamatkan varrella tai jopa kaupassa, mistä korvaava tuote ostetaan.  Laitetaan roskiin ajattelematta, mitä haittaa siitä on polttoprosessissa ja mitä raaka-aineita voidaan menettää väärässä prosessissa. Polttoprosessi ei ole metallipakkauksia, paristoja tai sähköhammasharjoja varten.

Toisaalta kyse on ahneudesta ja ymmärtämättömyydestä. Vanhoja, rikkoontuneita tuotteita viedään erilaisiin keräystempauksiin, joiden ohjeissa luetellaan, mitä voi tuoda ja mitä ei. Useimmiten mm. SER:n vastaanotosta kieltäydytään, mutta viereisessä sarakkeessa todetaan liesien ja pesukoneiden kelpaavan keräykseen.  Ja jälleen kerran tuote on vaarassa joutua vääränlaiseen prosessiin.  Tai myydään vanhoja kännyköitä tahoille, joilla ei välttämättä ole suurimpana intressinä uudelleenkäyttö, tai siis on - tietojen uudelleenkäyttö. 

Tuottajat ovat rakentaneet yhdessä kumppaniensa ja kuluttajien kanssa koko maan kattavan keräysverkoston, joka sisältää vastaanoton, kuljetuksen ja ennen kaikkea parhaan mahdollisen kierrätyksen. Tuotteiden palauttaminen on maksutonta, muttei ilmaista. Kaikissa tuotteissa on joko kierrätys-, pantti- tai hyötykäyttömaksu, joka on sisällytetty tuotteen hintaan. Olemme yhdessä luoneet erittäin hyvän järjestelmän – käytetään sitä ja kierrätetään OIKEIN!

OIKEAT keräyspisteet: http://www.tuottajayhteiso.fi/ajankohtaista

Kirjoittaja on SER-tuottajayhteisö ry SERTYn toiminnanjohtaja, Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan ja työvaliokunnan jäsen. 

2 kommenttia . Avainsanat: kierrätys, tuottajavastuu

Tuottajavastuu ja kuluttajavastuu

Torstai 11.2.2016 - Lauri Nylander

Tuottajavastuu tarkoittaa yritysten velvollisuutta järjestää tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteidensa keräys ja kierrätys kustannuksellaan, kun tuotteet poistetaan käytöstä. Käytöstä poistettavien tuotteiden keräys- ja kierrätysjärjestelmän tulee toimia laajuudeltaan valtakunnallisesti kun kysymyksessä ovat kuluttajille suunnatut tuotteet. 

Tuottajalle käytännöllisin, helpoin ja edullisin tapa huolehtia tuottajavastuusta on siirtää se tuottajayhteisön hoidettavaksi. Tuottajayhteisöt huolehtivat valtakunnallisen keräys- ja kierrätystoiminnan laadukkaasta ja tehokkaasta toiminnasta. Tämä toiminta maksaa melkoisesti rahaa ja siksi tuottajavastuun keskittäminen tuottajayhteisöille on kustannustehokkuudenkin näkökulmasta järkevää. 

Tuottajayhteisöt kehittävät ja panostavat keräys- ja kierrätysverkoston toimivuuteen niin, että verkosto palvelisi kuluttajaa mahdollisimman hyvin ja siellä, missä ihmiset muutenkin asioivat. 

Euroopan komissio hyväksyi joulukuussa 2015 uuden kunnianhimoisen kiertotalouspaketin. Sillä autetaan eurooppalaisia yrityksiä ja kuluttajia siirtymään vahvempaan ja toimivampaan kiertotalouteen, jossa resursseja käytetään aiempaa kestävämmällä tavalla. 

Jotta kiertotalous toimii tehokkaasti, vaatii se meiltä kaikilta ponnistuksia ja asiaan paneutumista. Valitettavan usein näkee, että eri käytöstä poistettuja tuotteita vastaanottavissa pisteissä ja keräysastioissa on sinne kuulumatonta materiaalia. 

On hyvä puhua myös kuluttajan vastuusta! Sillä lajittelemalla jätettä oikein säästymme ylimääräisiltä kustannuksilta, jotka viime kädessä maksamme me kuluttajat. Toisen jäte on toiselle raaka-aine – tämä on hyvä pitää mielessä! 

Kuten sanonta kuuluu ”ei kysyjä tieltä eksy” ja näin on myös jäteasioiden kanssa. Eri tuottajayhteisöiltä löytyy tuotekohtaista keräykseen ja kierrätykseen liittyvää tietoa. Oman kunnan sivuilta löytyy myös hyviä ohjeita asiassa. Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan sivuille on koottu mm. linkit käytöstä poistettujen tuotteiden ja pakkausten keräyspistetietoihin.   

Otetaan kuluttajina oma vastuumme kiertotaloudesta ja sen entistä paremmasta sekä tehokkaammasta toimivuudesta.
 

Kirjoittaja on Akkukierrätys Pb Oy:n toimitusjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan sekä työvaliokunnan jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuottajavastuu, kuluttajavastuu, kiertotalous

TYNK - yhteistyötä ja tietoa tuottajavastuusta

Tiistai 15.9.2015 - Eija Jokela

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta (TYNK) on toiminut jo vuodesta 2012 alkaen tuottajayhteisöjen yhteistyöalustana. Sen tehtäväkenttään kuuluu niin viestintää kuin edunvalvontaakin. Yhtenä tärkeimmistä tehtävistä on tuottajien toimintaan liittyvien lainsäädännöllisten ja toiminnallisten kysymysten esille tuominen sekä ratkaiseminen yhteistyössä viranomaisten kanssa. Tavoitteena on oikeudenmukainen ja kattavasti toimiva tuottajavastuu.

Suomessa toimivista 17 tuottajayhteisöstä yhteensä 13 on mukana yhteistyössä, joka virallistettiin sopimuksella tammikuussa 2015. Tuottajayhteisöjen esittely löytyy TYNK:n sivuilta/Tuottajayhteisöt.

TYNK:n toiminnassa mukana olevat tuottajayhteisöt edustavat tuottajavastuun alaisia tuotteita ja pakkauksia: autoja, renkaita, akkuja, paristoja, sähkö- ja elektroniikkalaitteita, paperia, metalli-, kuitu- ja muovipakkauksia sekä pantillisia juomapakkauksia. TYNK on käytännössä asiantuntijaverkosto, jonka puoleen voi ja kannattaa kääntyä kaikissa tuottajavastuuseen, kierrätykseen ja jätehuoltoon sekä kyseiseen lainsäädäntöön liittyvissä asioissa. 

TYNK:n toiminnassa jo tovin mukana olleena on todettava, että tuottajavastuuseen liittyy edelleen paljon mystiikkaa ja suuria kysymyksiä. Mitä on tuottajavastuu? Ketä se koskee? Mitä se maksaa? Mitä sillä saavutetaan? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin haluamme vastata näillä sivuilla ja erilaisissa tilaisuuksissa. Olemme käyneet mm. Eduskunnassa muutamaan otteeseen kertomassa tuottajavastuusta ja siihen liittyvistä ajankohtaisista asioista tarkoituksena vaikuttaa paitsi meneillään oleviin myös tuleviin lainsäädännön uudistamisiin. 

Tieto on tarpeen myös vapaamatkustajien saamisessa mukaan kantamaan vastuunsa. Osa toimijoista ei yksinkertaisesti tiedä olevansa tuottajavastuullisia. Pirkanmaan ELY-keskuksella on tärkeä rooli valtakunnallisena tuottajavastuuta valvovana viranomaisena. He ovat koonneet tuottajavastuun infokirjeeseen tuottajavastuusta usein kysyttyjä kysymyksiä. Infokirjeen löydät Pirkanmaan ELY-keskuksen sivuilta  https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/mita-tarkoittaa-tuottajavastuu-#.Vff9Gofosfg ja TYNK:n sivuilta/Tietoa tuottajavastuusta.

TYNK:n toiminnan vielä hakiessa tarkempia suuntaviivojaan varmaa on, että tietoa ja ymmärryttämistä tarvitaan. Uudet www.tuottajayhteiso.fi -sivut avattiin syyskuussa. Sivujen sisältö täydentyy erityisesti tiedon jakamisen osalta. Yhteydenottolomakkeen toivon otettavan rohkeasti ja ahkerasti käyttöön!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuottajavastuu, tuottajayhteisö, kierrätys, jätehuolto, edunvalvonta, viestintä, jätelainsäädäntö