Yhteistyötä yli tuottajavastuurajojen

Keskiviikko 7.6.2017 - Liisa-Marie Santakoski

Toisinaan teknologiakehitys on niin nopeaa, ettei tuottajavastuusääntely pysy sen vauhdissa. Näin on käynyt akkujen kohdalla, jossa uutta teknologiaa edustavien litiumakkujen määrä ja käyttökohteet ovat yleistyneet muutaman vuoden kuluessa vauhdilla. Aikaisemmin lähinnä kannettavassa elektroniikassa tutuiksi tulleet litiumakut ovat tällä hetkellä varteenotettavin akkutyyppi myös moniin uusiin akkukäyttöisiin laitteisiin sähköpyöristä aina uusiutuvan energian varastointiratkaisuihin.

Voimassaolevan tuottajavastuusääntelyn määritelmien mukaan esimerkiksi sähköisissä liikkumisvälineissä olevat litiumakut ovat kuitenkin kannettavassa elektroniikassa käytetyistä akuista poiketen teollisuusakkuja. Ja teollisuusakkuja koskevat erilaiset vaatimukset kuin pieniä litiumakkuja, eli kannettavia akkuja. Osittain tästä syystä ja osittain siksi, että tuotteet ovat vielä uusia, ei näille ”kuluttajakäyttöön tarkoitetuille teollisuusakuille” ole Suomessa vielä valtakunnallista keräysjärjestelmää. Sellainen tarvitaan kuitenkin pian, sillä niitä saatetaan markkinoille jo nyt arviolta n. 100 tonnin vuosivauhtia ja määrän uskotaan kiihtyvän vauhdilla.

Kuluttajien käytettävissä tulisi olla selkeät ohjeet, mihin ja miten erilaisia akkuja voi turvallisesti palauttaa kierrätettäväksi. Tästä syystä nykyiset hyväksytyt paristojen ja akkujen, autojen sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajayhteisöt ovat lähteneet keräämään käytännön kokemuksia kuluttajakäyttöön tarkoitettujen isojen litiumakkujen keräämisestä ja käsittelystä yhteisen pilottikeräysprojektin kautta. Pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaan alueella toteutettava pilottikeräysprojekti on käynnissä loka-marraskuuhun saakka, jonka jälkeen kootaan tulokset. Käytännön kokemusten toivotaan auttavan kyseisten akkujen tuottajia ja viranomaisia turvallisen ja tarkoituksenmukaisen keräysjärjestelmän rakentamisessa. Projekti toteutetaan yhteistyössä Sähköturvallisuuden edistämiskeskus STEK ry:n kanssa.

Lisätietoa, pilottikeräyspisteet ja ajantasaiset ohjeet löytyvät osoitteesta: www.akkutieto.fi.

Kirjoittaja on Recser Oy:n toimitusjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan sekä työvaliokunnan jäsen.

Miksi kierrätysmaksut nousevat

Maanantai 2.1.2017 - Juha-Pekka Salmi

Kuluttajille päätyvien aaltopahvi-, kartonki- ja paperipakkausten sekä nestekartonkipakkausten kierrätysmaksut nousevat vuonna 2017. Syynä tähän on pakkausten laajennettu tuottajavastuu ja sen mukanaan tuomat keräysverkoston kustannukset.

Uhkakuvat toteutuivat: ekopisteverkoston valmistuminen viivästyi ja siitä seurasi, että kartongin keräyskustannukset ovat niin tänä kuin ensi vuonnakin huimasti suuremmat kuin vuonna 2015 arvioimme.

Keräysverkosto alkaa ekopisteiden määrän ja kattavuuden osalta olla valmis, mutta pisteiden tyhjennysten optimointi ei ole vielä hanskassa. Ehdottomasti suurimmat haasteet tulevat siitä, että läheskään kaikkia kartonkipuristimia ei ole vielä sijoitettu suurimpiin pisteisiin, ja toisaalta pienempien keräysastioiden tyhjennysrytmit ovat vielä hakusessa.

Teollisuuskääreiden ja -säkkien sekä teollisuushylsyjen kierrätysmaksut pysyivät ennallaan. Nämä materiaalit eivät päädy Rinki-ekopisteisiin. Teollisuuden kuljetuspakkaukset kerätään sopimusperusteisesti suurina määrinä tehokkaasti eivätkä kustannukset ole muuttuneet.

Kierrätystavoitteiden saavuttaminen ei ole ongelma. Tavoitteet saavutetaan helposti kuljetuspakkausten eli aaltopahvin sekä teollisuuskuitujen tehokkaalla keräyslogistiikalla ja kierrätyksellä. Kun kartongin keräyskustannukset ovat nousseet, nostaa se tietysti tuottajayhteisön vakavaraisuusvaatimusta ja tuo osaltaan paineita kierrätysmaksuihin.

Kierrätyskuiduista on tällä hetkellä jopa pulaa. Aaltopahvia haluavat kaikki ja kartonkikin kiertää hyvin.

Murheena ovat oikeastaan ne kustannukset, jotka tulevat ekopisteistä kerättävästä alle 20 000 kartonkitonnista, mikä on vain noin 7 prosenttia koko kuitupakkausten kierrätysmäärästä. On kuitenkin tärkeää, että myös kuluttajille päätyvät pakkaukset löytävät tiensä kierrätykseen. Kun yhdessä teemme työmme tehokkaammin ja pienemmillä kustannuksilla niin säästämme rahaa ja ympäristöä. Mittarit ovat yksinkertaisia: tavoitteiden mukaiset kierrätysasteet ja tonnikustannukset.

Kirjoittaja on Suomen Kuitukierrätys Oy:n toimitusjohtaja sekä Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan ja työvaliokunnan puheenjohtaja.

Kierrätystä Ranskassa

Maanantai 18.7.2016 - Merja Helander

Meillä on pieni asunto Nizzan vanhassa kaupungissa, 400 vuotta vanhassa talossa, pienten kapeiden kujien aurinkoisessa kulmauksessa. Aloitimme aikoinaan tutustumisen ympäristöön ja paikallisiin tapoihin kyselemällä isännöitsijän virkaa hoitavalta kaverilta, mihin viemme jätteet ja pitääkö eri jakeet lajitella. Hän tuijotti hämmästyneenä ja ilmoitti kahdestalähellä olevasta keräyspisteestä. Sen sijaan kysymystä lajittelusta hän ei ymmärtänyt ollenkaan. 

Pienellä aukiolla asuntomme lähellä on keräyspiste, jonne kaikki jätteet viedään lajittelematta, on sitten kyseessä biojäte, paperit, kartonkipakkaukset, metallit, muovit, lasit tai vaikka autonrenkaat, jos sellaisia siellä jollain sattuu olemaan. Kaikki viedään aukion reunalla seisoviin 600 litran keräysastioihin ja isommat tavarat astian viereen, jos eivät sisään mahdu. Tuottajavastuusta ei ole tietoakaan. 

Kerran, kaksi päivässä Nizzan kaupungin omistamat pienet, isoihin leikkiautoihin verrattavat vetoautot noutavat jonon täysiä keräysastioita ja tuovat tyhjät astiat tilalle. Isommilla jäteautoilla ei kapeille kujille olisi mitään asiaa. Jätteet kuljetetaan edelleen laitoksiin, joissa jätteet lajitellaan. Pieni aukio on aina siisti, jätehuolto toimii erinomaisesti. Kuluttajan näkökulmasta systeemi on vaivaton eikä vaadi lajitteluun tarvittavaa aivotyötä. 

Aukion laidalla toimii myös yhden miehen ”tarkkailu- ja kierrätystoimisto”. Mies on kuulemma puolalainen, joka on vain asettunut ”taloksi” ja tekee henkensä pitimiksi erilaisia pikku palveluja ympäristössä asuville ihmisille ja kierrätysbisnestä. Kun aukiolle jätetään käyttökelpoisia tavaroita, ne katoavat nopeasti uudelleen käyttöön. Niin kävi vanhalle parvekekalustollemme, joka katosi lyhyen kävelylenkin aikana. Jos ostaa uuden isomman tavaran, sohvan tms. toimittaja vie vanhan pois maksua vastaan. Muovipussien määrä ja muovijäte laskevat merkittävästi, kun aikaisemmin paljon käytetyt hedelmäpussit on jo nyt korvattu lähes täysin paperipusseilla ja isommista paksuista paperikasseista joutuu maksamaan. Muutos on tapahtunut hyvin nopeasti. 

Erilliskeräys ei toimisi pienillä kaduilla, riittävää määrää astioita ei mahtuisi minnekään ja tyhjennysten vaatimat kuljetukset tukkisivat jo muutenkin turistien kuormittamia katuja ja kujia. 

Harvaan asutussa Suomessa nähdään erilliskeräys lähes ainoana mallina – pitäisiköhän meidänkin joskus pohtia myös muita paikkakuntakohtaisia malleja? 

Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille!

Kirjoittaja on Suomen Keräystuote Oy:n toimitusjohtaja, Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan ja työvaliokunnan jäsen. 

Teippaamalla kierrätys turvalliseksi

Tiistai 10.5.2016 - Tuomas Räsänen

Viime vuonna Suomessa kierrätettäväksi palautui noin 1,2 miljoonaa kiloa käytöstä poistettuja paristoja ja pienakkuja. Suhteutettuna markkinoille saatettuihin uusien paristojen ja pienakkujen määrään tällä ylletään 47 %:iin, mikä ylittää EU:n jäsenvaltioilleen asettaman keräysastevaatimuksen 45 %. Voidaan siis tämänkin osalta todeta suomalaisten olevan vaatimuksia kuuliaisesti noudattavaa porukkaa. Lisäksi voidaan katsoa, että myös käytettyjen paristojen ja pienakkujen kierrätys on Suomessa organisoitu ainakin niin hyvin, ettei EU:n taholta ole huomautettavaa odotettavissa.

Kannettavien paristojen ja akkujen jätehuollon järjestäminen on tuottajavastuuta koskevan lainsäädännön mukaan tuottajalla, eli Suomeen sijoittuneella yrityksellä, joka saattaa Suomen markkinoille näitä tuotteita, joko irrallaan tai näistä saatavaa sähkövirtaa hyödyntävien laitteiden sisällä. Pääasiassa yksittäiset tuottajat ovat siirtäneet lakisääteiset velvoitteensa tuottajayhteisön hoidettavaksi. Recser Oy on organisoinut yli 400 sen kanssa sopimuksen solmineen tuottajan puolesta keräys- ja kierrätysverkoston, johon yksittäisen kuluttajan tai muun palauttajan on mahdollisimman vaivatonta palauttaa käytöstä poistamansa kannettavat paristot ja akut, maksutta.

Suomessa saavutetun keräysastevaatimuksen ovat mahdollistaneet pääasiassa paristoja ja pienakkuja myyvien myyntipisteiden yhteyteen perustettu keräyspisteverkosto ja siitä jatkuvasti mm. Recserin punamustilla paristolaatikoilla myyntipisteillä asioivia muistuttava näkyvyys. Myös keräyspisteiltä aina asianmukaiseen loppukäsittelyyn hoidetun logistiikan tehokkuus on ollut avaintekijä talteen kerättyjen paristojen ja pienakkujen saamisessa uudelleen hyödynnettäviksi niistä erotettavina raaka-aineina ja sitä kautta esimerkiksi uusisiksi paristoiksi ja akuiksi.

Keräyksen ja kierrätyksen tehokkuuden lisäksi tuottajayhteisö Recser Oy:ssä koetaan tärkeäksi vaikuttaa siihen, että sen tuottajien vastuulle kuuluvien tuotteiden kerääminen ja kierrättäminen on turvallista kaikille niiden kanssa tekemissä oleville. Silloin tällöin paristojen ja akkujen keräämiseen liitetään eri asiayhteyksissä huoli tulipaloriskistä. On totta, että käytöstä poistettaessa paristo tai akku voi edelleen sisältää pienen määrän sähkövarausta, joka virtanapojen keskinäisessä kosketuksessa voi aiheuttaa oikosulun ja sitä kautta jopa palon syttymisen. Näitä tapauksia, joissa paristojen keräyslaatikon on kerrottu alkaneen savuta tai jopa syttyneen tuleen, raportoidaan Recser Oy:lle vuosittain yksittäisiä tapauksia, mikä on hyvin marginaalinen osa vuosittain käytettävään noin 50 000 keräyslaatikkoon suhteutettuna. Toki, jokainen palon alkukin on liikaa.

Koko paristojen keräys- ja kierrätysverkoston turvallisuuden varmistamiseksi on olemassa hyvin yksinkertainen arjen pieni niksi, jolla jokainen oikosulku pystytään estämään. Tämän vaatii pariston tai akun käytöstä poistajalta teippiä ja hieman viitseliäisyyttä. Nimittäin, teippaamalla käytöstä poistettavien paristojen ja pienakkujen virtanavat umpeen millä tahansa teipillä heti, kun ne irrotetaan vaikkapa kaukosäätimestä tai lapsen kauko-ohjattavasta autosta poistetaan napojen keskinäisestä kosketuksesta aiheutuva oikosulkuvaara kokonaan jo kotona. Tämän jälkeen pariston palauttaminen keräyslaatikkoon ja siinä kuljettaminen aina loppukäsittelyyn asti on niin ikään huoletonta ja ennen kaikkea turvallista.

Muistathan teipata paristojen ja pienakkujen virtanavat ennen niiden toimittamista lähimmän myyntipisteesi yhteydestä löytyvään punamustaan keräyslaatikkoon.

Kirjoittaja on Recser Oy:n toimitusjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan ja työvaliokunnan jäsen.