Yhteistyötä yli tuottajavastuurajojen

Keskiviikko 7.6.2017 - Liisa-Marie Santakoski

Toisinaan teknologiakehitys on niin nopeaa, ettei tuottajavastuusääntely pysy sen vauhdissa. Näin on käynyt akkujen kohdalla, jossa uutta teknologiaa edustavien litiumakkujen määrä ja käyttökohteet ovat yleistyneet muutaman vuoden kuluessa vauhdilla. Aikaisemmin lähinnä kannettavassa elektroniikassa tutuiksi tulleet litiumakut ovat tällä hetkellä varteenotettavin akkutyyppi myös moniin uusiin akkukäyttöisiin laitteisiin sähköpyöristä aina uusiutuvan energian varastointiratkaisuihin.

Voimassaolevan tuottajavastuusääntelyn määritelmien mukaan esimerkiksi sähköisissä liikkumisvälineissä olevat litiumakut ovat kuitenkin kannettavassa elektroniikassa käytetyistä akuista poiketen teollisuusakkuja. Ja teollisuusakkuja koskevat erilaiset vaatimukset kuin pieniä litiumakkuja, eli kannettavia akkuja. Osittain tästä syystä ja osittain siksi, että tuotteet ovat vielä uusia, ei näille ”kuluttajakäyttöön tarkoitetuille teollisuusakuille” ole Suomessa vielä valtakunnallista keräysjärjestelmää. Sellainen tarvitaan kuitenkin pian, sillä niitä saatetaan markkinoille jo nyt arviolta n. 100 tonnin vuosivauhtia ja määrän uskotaan kiihtyvän vauhdilla.

Kuluttajien käytettävissä tulisi olla selkeät ohjeet, mihin ja miten erilaisia akkuja voi turvallisesti palauttaa kierrätettäväksi. Tästä syystä nykyiset hyväksytyt paristojen ja akkujen, autojen sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajayhteisöt ovat lähteneet keräämään käytännön kokemuksia kuluttajakäyttöön tarkoitettujen isojen litiumakkujen keräämisestä ja käsittelystä yhteisen pilottikeräysprojektin kautta. Pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaan alueella toteutettava pilottikeräysprojekti on käynnissä loka-marraskuuhun saakka, jonka jälkeen kootaan tulokset. Käytännön kokemusten toivotaan auttavan kyseisten akkujen tuottajia ja viranomaisia turvallisen ja tarkoituksenmukaisen keräysjärjestelmän rakentamisessa. Projekti toteutetaan yhteistyössä Sähköturvallisuuden edistämiskeskus STEK ry:n kanssa.

Lisätietoa, pilottikeräyspisteet ja ajantasaiset ohjeet löytyvät osoitteesta: www.akkutieto.fi.

Kirjoittaja on Recser Oy:n toimitusjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan sekä työvaliokunnan jäsen.

1 kommentti . Avainsanat: tuottajavastuu, litiumakku, teollisuusakku, keräys, kierrätys, pilottikeräysprojekti

Mitä tuottajavastuulla tarkoitetaan?

Keskiviikko 5.4.2017 - Kyösti Pöyry

Jätelain tuottajavastuusäädökset on tehty kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Markkinoille tavaroita ja/tai pakkauksia toimittavat yritykset velvoitetaan keräämään ja hyötykäyttämään tuotteensa niiden käytöstä poistumisen jälkeen. Tämä ”saastuttaja vastaa” periaate on tuttu jo elinkeinoelämän muilta osa-alueilta. Tuottajavastuutahan on Suomessa kohdistettu papereihin, pakkauksiin, akkuihin, paristoihin, autoihin, sähkö- ja elektroniikkatuotteisiin ja renkaisiin. 

Tuottajille asetetut vaatimukset voisi rinnastaa sujuvasti toiminnan harjoittajan ympäristölupaan. Tietyt keräyspistevaatimukset ja talteenotto sekä kierrätystavoitteet on saavutettava. Toimintaa varten on viranomaisille toimitettava suunnitelmat ja osoitettava taloudelliset vakuudet toiminnan häiriöttömästä jatkuvuudesta puolen vuoden ajalle. Suomessa tuottajien taloudelliset vastuut ovat jo satojen miljoonien arvoista toimintaa. 

Jokainen tuottaja joutuu omalta osaltaan vastuuseen markkinoille toimittamiensa tuotteiden jätehuollon järjestämisestä. Tämän vastuun voi joko hoitaa itse tai liittymällä tuottajayhteisöön jäseneksi. Tuottajayhteisö on usein järkevin tapa hoitaa koko maan tasolla keräysverkoston järjestämisvelvoite. Taloudellisesti toiminta voi olla suhteellisen raskas velvoite, mikäli kierrätettävän materiaalin arvo ei tuota kompensaatiota hyötykäytössä. 

Käytännössä tuottajavastuuta ollaan harjoitettu Suomessa jo reilu vuosikymmen. Useiden materiaalien talteenotossa ja hyödyntämisessä ilmenee kuitenkin edelleen taloudellisia ja toiminnallisia epäkohtia. Arvoltaan positiivisia tuotteita ollaan kyllä halukkaasti keräämässä ja hyödyntämässä ns. jokamiehen oikeudella. Harmaat markkinat keräävät kermaa autoista akkuihin ja keräyspaperiin. Tuottajilla on täysi vastuu keräystoiminnan järjestämisestä kautta maan, syrjäseudut mukaan lukien. Kapasiteetit on pidettävä yllä kaikissa markkinatilanteissa. Positiivisen arvon tuotteet katoavat asutuskeskuksista suhdanneyrittäjille. Negatiivisen arvon tuotteet ja sivukylät kyllä jäävät tuottajille ja tuottajayhteisöille. 

Tuottajat jäävät paitsioon keräysmäärissä ja taloudellisissa panoksissa. Toimiluvan (ts. ympäristöluvan) ehtoja ei voida noudattaa eikä luvalla sanoen jätelainkaan tarkoitusta. Tämän ongelman lainsäätäjä ja valvojatkin tunnistavat, mutta tilanne vain pahenee. Ongelman ratkaisuksi on tuottajien taholta esitetty tuottajien oikeuksien ja velvollisuuksien symmetristä tulkintaa ja usean tuottajavastuutahon toimiessa kentällä ns. clearing house -menettelyä toimijoiden kesken keräyksen ja hyötykäytön toteutuksessa.

Kirjoittaja on Paperinkeräys Oy:n toimitusjohtaja, Suomen Keräyspaperi tuottajayhteisö Oy:n asiamies ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan jäsen.

1 kommentti . Avainsanat: jätelaki, tuottajavastuu, tuottajayhteisö, kierrätys, clearing house,

Kierrätystietoisuutta ja uusia keräysratkaisuja sähkö- ja elektroniikkalaitteille

Perjantai 17.3.2017 - Olli Alanen

Tutkimme viime vuoden lopussa kuluttajien tietoisuutta sähkö- ja elektroniikkaromun eli SER:n palauttamisesta. Tulokset olivat ilahduttavia. Lähes kaikki, eli jopa 86 % Taloustutkimuksen haastattelemasta yli tuhannesta 15-79 -vuotiaasta tiesi, minne käytöstä poistetut sähkö- ja elektroniikkaromut voi palauttaa. Tietoisuus on kasvanut yhdeksällä prosentilla vuodesta 2010 eikä näin korkeaa lukua voi enää merkittävästi parantaa.

Kysyimme myös yleisimpiä syitä palauttamatta jättämiselle. Suurimmat syyt ovat laitteen käytön jatkuminen sekä laitteen uudelleenkäyttö uudella lähipiiristä tai nettikaupan kautta löytyneellä omistajalla. Vaikkei tällaista uudelleenkäyttöä tilastoidakaan virallisiin tilastoihin, voimme todeta suomalaisten käyttävän laitteet käyttöikänsä loppuun ja tietävän, mitä sen jälkeen kuuluu tehdä.

Vaikka kuluttajien tietoisuus on erinomaista ja palautusverkoston kattavuus hyvä, haasteita SER:n kierrätykselle riittää ratkaistavaksi. Tietotekniset laitteet jäävät liian usein palauttamatta. Arvokasta henkilökohtaista tietoa sisältävä kannettava tietokone tai älypuhelin on helpompi jättää lojumaan kaappiin kuin viedä kierrätykseen. Edelleen myös liian suuri osa elektroniikkaromusta palautuu harmaan kanavan kautta ja laittomat jätevirrat ovat laajamittainen ongelma. Tilastojen ulkopuolelle katoava materiaali on arvokasta. Sen saaminen asianmukaiseen kierrätykseen olisi tärkeää. Nykyinen tilanne on samaan aikaan ongelmallinen sekä ympäristölle että kierrätyksestä vastaaville tuottajille.

Työtä on vielä tehtäväksi. Laittomia kanavia on tukittava määrätietoisesti, mutta se ei yksin riitä. Myös uusia innovatiivisia ratkaisuja kiertotalouden edistämiseksi tarvitaan. SER-tuottajayhteisöt lanseerasivat yhteistyössä Postin ja Kuusakoski Oy:n kanssa helmikuussa uuden SEIFFI-palvelun, joka tuo datalaitteiden tietoturvallisen palauttamisen kuluttajan ja pienyritysten ulottuville uudella tavalla. Palvelu on vastaanotettu paremmin kuin osasimme odottaa. SEIFFIn käyttäjille tehdyn kyselyn mukaan jopa 98 % palvelua kokeilleista kertoo suosittelevansa tai jo suositelleensa palvelua ystävilleen. En ihmettele, suosittelen sitä ylpeänä itsekin.

Kirjoittaja on ERP Finland ry:n maajohtaja sekä Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan työvaliokunnan jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kierrätys, kuluttajatutkimus, SER, sähkölaitteet, tietoturva

Miksi kierrätysmaksut nousevat

Maanantai 2.1.2017 - Juha-Pekka Salmi

Kuluttajille päätyvien aaltopahvi-, kartonki- ja paperipakkausten sekä nestekartonkipakkausten kierrätysmaksut nousevat vuonna 2017. Syynä tähän on pakkausten laajennettu tuottajavastuu ja sen mukanaan tuomat keräysverkoston kustannukset.

Uhkakuvat toteutuivat: ekopisteverkoston valmistuminen viivästyi ja siitä seurasi, että kartongin keräyskustannukset ovat niin tänä kuin ensi vuonnakin huimasti suuremmat kuin vuonna 2015 arvioimme.

Keräysverkosto alkaa ekopisteiden määrän ja kattavuuden osalta olla valmis, mutta pisteiden tyhjennysten optimointi ei ole vielä hanskassa. Ehdottomasti suurimmat haasteet tulevat siitä, että läheskään kaikkia kartonkipuristimia ei ole vielä sijoitettu suurimpiin pisteisiin, ja toisaalta pienempien keräysastioiden tyhjennysrytmit ovat vielä hakusessa.

Teollisuuskääreiden ja -säkkien sekä teollisuushylsyjen kierrätysmaksut pysyivät ennallaan. Nämä materiaalit eivät päädy Rinki-ekopisteisiin. Teollisuuden kuljetuspakkaukset kerätään sopimusperusteisesti suurina määrinä tehokkaasti eivätkä kustannukset ole muuttuneet.

Kierrätystavoitteiden saavuttaminen ei ole ongelma. Tavoitteet saavutetaan helposti kuljetuspakkausten eli aaltopahvin sekä teollisuuskuitujen tehokkaalla keräyslogistiikalla ja kierrätyksellä. Kun kartongin keräyskustannukset ovat nousseet, nostaa se tietysti tuottajayhteisön vakavaraisuusvaatimusta ja tuo osaltaan paineita kierrätysmaksuihin.

Kierrätyskuiduista on tällä hetkellä jopa pulaa. Aaltopahvia haluavat kaikki ja kartonkikin kiertää hyvin.

Murheena ovat oikeastaan ne kustannukset, jotka tulevat ekopisteistä kerättävästä alle 20 000 kartonkitonnista, mikä on vain noin 7 prosenttia koko kuitupakkausten kierrätysmäärästä. On kuitenkin tärkeää, että myös kuluttajille päätyvät pakkaukset löytävät tiensä kierrätykseen. Kun yhdessä teemme työmme tehokkaammin ja pienemmillä kustannuksilla niin säästämme rahaa ja ympäristöä. Mittarit ovat yksinkertaisia: tavoitteiden mukaiset kierrätysasteet ja tonnikustannukset.

 

Kirjoittaja on Suomen Kuitukierrätys Oy:n toimitusjohtaja sekä Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan ja työvaliokunnan puheenjohtaja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kierrätys, kierrätysmaksu, ekopiste, keräysverkosto, tuottajayhteisö

Kierrätysrengasmateriaalien testaaminen

Tiistai 9.8.2016 - Risto Tuominen

Testausjärjestelyjen tulisi tukea kierrätysrengasmateriaalin hyödyntämistä kiertotalouden raaka-aineena. Nykyiset liukoisuus- ja ravistelutestit perustuvat jätemateriaalien
loppusijoittamiseen eikä renkaasta sivuleikkureilla otettu 0,5 grammaa painava kappale tue tai kuvaa kierrätysrenkaan ympäristövaikutuksia. Kokonainen henkilöautonrengas painaa keskimäärin 8 kg siinä vaiheessa, kun siitä tulee kierrätysmateriaalia. Järkevämpi ja renkaille sopivampi tutkimusmenetelmä olisi sellainen, jossa laitetaan kokonainen rengas esimerkiksi vuorokaudeksi tai viikoksi ultrapuhdasta vettä sisältävään tutkimuslaitteeseen ja otetaan tämän jälkeen vedestä näyte, josta analysoidaan kohtuullinen määrä alkuaineita ja yhdisteitä. Tällainen testausmenetelmä, joka tukee kierrätysrengasmateriaalien ominaisuuksia, partikkelikokoa ja toiminnallisuutta pitäisi saada mukaan MARA-asetukseen (Valtioneuvoston asetus 591/2006 eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa). Eihän 100 mm maksimiraekooltaan olevaa kiviainestakaan seulota 0-32 mm seulalla, koska isojen partikkelien tiedetään jäävän ylimmälle seulalle.

Kierrätysrenkaan valmistus on pitkälle viety prosessi, johon testaaminen tulisi kytkeä. Tuotteista testataan tyypillisesti niiden ominaisuuksia valmistusvaiheessa ja varmistetaan, että tuotantoerä täyttää sille asetetut laatuvaatimukset. Tällä hetkellä kierrätysrengas- materiaalista on tehty erilaisia määrityksiä käyttökohteen ja – paikan mukaisesti, joka ei millään tavalla tue kierrätysrengasmateriaalien hyödyntämistä. Eri valmistajien renkaiden koostumus vaihtelee toisistaan ympäristönsuojelun näkökulmasta olemattoman vähän eikä heidän nyansseihinsa ole mahdollista liikesalaisuuden vuoksi päästä edes käsiksi. MARA-asetus huomioiden kierrätysrengasmassojen testaaminen tulisi muuttaa valmistuserä- tai tonnimääräkohtaiseksi, jolloin testaus suoritettaisiin aina tuotantoprosessin yhteydessä.

Kierrätysrengasmateriaaleja voidaan käyttää erittäin laajasti erilaisiin sovellutuskohteisiin ja uusia kehitellään jatkuvasti lisää. Nykyisin on olemassa ohjeistuksia, joiden avulla pystytään tunnistamaan potentiaalisimmat käyttökohteet kierrätysrengasmassoille. Näitä ohjeita on Suomen Rengaskierrätyksen ja Kuusakosken toimesta laadittu useita. Lisäksi eripuolilla maailmaa on laadittu huomattava määrä maakohtaisia ohjeistuksia, joita suurelta osin voidaan soveltaa sellaisenaan myös Suomessa. Nämä tiedot tulisi hyödyntää sovellettaessa MARA-asetusta kierrätysrengasmateriaalien hyödyntämiseen erilaisissa käyttökohteissa.

Kirjoittaja on Suomen Rengaskierrätys Oy:n toimitusjohtaja, Tuottajayhteisöjen Neuvottelukunnan ja työvaliokunnan jäsen.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kierrätys, rengas, testaaminen, MARA

Kierrätystä Ranskassa

Maanantai 18.7.2016 - Merja Helander

Meillä on pieni asunto Nizzan vanhassa kaupungissa, 400 vuotta vanhassa talossa, pienten kapeiden kujien aurinkoisessa kulmauksessa. Aloitimme aikoinaan tutustumisen ympäristöön ja paikallisiin tapoihin kyselemällä isännöitsijän virkaa hoitavalta kaverilta, mihin viemme jätteet ja pitääkö eri jakeet lajitella. Hän tuijotti hämmästyneenä ja ilmoitti kahdestalähellä olevasta keräyspisteestä. Sen sijaan kysymystä lajittelusta hän ei ymmärtänyt ollenkaan. 

Pienellä aukiolla asuntomme lähellä on keräyspiste, jonne kaikki jätteet viedään lajittelematta, on sitten kyseessä biojäte, paperit, kartonkipakkaukset, metallit, muovit, lasit tai vaikka autonrenkaat, jos sellaisia siellä jollain sattuu olemaan. Kaikki viedään aukion reunalla seisoviin 600 litran keräysastioihin ja isommat tavarat astian viereen, jos eivät sisään mahdu. Tuottajavastuusta ei ole tietoakaan. 

Kerran, kaksi päivässä Nizzan kaupungin omistamat pienet, isoihin leikkiautoihin verrattavat vetoautot noutavat jonon täysiä keräysastioita ja tuovat tyhjät astiat tilalle. Isommilla jäteautoilla ei kapeille kujille olisi mitään asiaa. Jätteet kuljetetaan edelleen laitoksiin, joissa jätteet lajitellaan. Pieni aukio on aina siisti, jätehuolto toimii erinomaisesti. Kuluttajan näkökulmasta systeemi on vaivaton eikä vaadi lajitteluun tarvittavaa aivotyötä. 

Aukion laidalla toimii myös yhden miehen ”tarkkailu- ja kierrätystoimisto”. Mies on kuulemma puolalainen, joka on vain asettunut ”taloksi” ja tekee henkensä pitimiksi erilaisia pikku palveluja ympäristössä asuville ihmisille ja kierrätysbisnestä. Kun aukiolle jätetään käyttökelpoisia tavaroita, ne katoavat nopeasti uudelleen käyttöön. Niin kävi vanhalle parvekekalustollemme, joka katosi lyhyen kävelylenkin aikana. Jos ostaa uuden isomman tavaran, sohvan tms. toimittaja vie vanhan pois maksua vastaan. Muovipussien määrä ja muovijäte laskevat merkittävästi, kun aikaisemmin paljon käytetyt hedelmäpussit on jo nyt korvattu lähes täysin paperipusseilla ja isommista paksuista paperikasseista joutuu maksamaan. Muutos on tapahtunut hyvin nopeasti. 

Erilliskeräys ei toimisi pienillä kaduilla, riittävää määrää astioita ei mahtuisi minnekään ja tyhjennysten vaatimat kuljetukset tukkisivat jo muutenkin turistien kuormittamia katuja ja kujia. 

Harvaan asutussa Suomessa nähdään erilliskeräys lähes ainoana mallina – pitäisiköhän meidänkin joskus pohtia myös muita paikkakuntakohtaisia malleja? 

Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille!

Kirjoittaja on Suomen Keräystuote Oy:n toimitusjohtaja, Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan ja työvaliokunnan jäsen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kierrätys, jäte, keräys

Teippaamalla kierrätys turvalliseksi

Tiistai 10.5.2016 - Tuomas Räsänen

Viime vuonna Suomessa kierrätettäväksi palautui noin 1,2 miljoonaa kiloa käytöstä poistettuja paristoja ja pienakkuja. Suhteutettuna markkinoille saatettuihin uusien paristojen ja pienakkujen määrään tällä ylletään 47 %:iin, mikä ylittää EU:n jäsenvaltioilleen asettaman keräysastevaatimuksen 45 %. Voidaan siis tämänkin osalta todeta suomalaisten olevan vaatimuksia kuuliaisesti noudattavaa porukkaa. Lisäksi voidaan katsoa, että myös käytettyjen paristojen ja pienakkujen kierrätys on Suomessa organisoitu ainakin niin hyvin, ettei EU:n taholta ole huomautettavaa odotettavissa.

Kannettavien paristojen ja akkujen jätehuollon järjestäminen on tuottajavastuuta koskevan lainsäädännön mukaan tuottajalla, eli Suomeen sijoittuneella yrityksellä, joka saattaa Suomen markkinoille näitä tuotteita, joko irrallaan tai näistä saatavaa sähkövirtaa hyödyntävien laitteiden sisällä. Pääasiassa yksittäiset tuottajat ovat siirtäneet lakisääteiset velvoitteensa tuottajayhteisön hoidettavaksi. Recser Oy on organisoinut yli 400 sen kanssa sopimuksen solmineen tuottajan puolesta keräys- ja kierrätysverkoston, johon yksittäisen kuluttajan tai muun palauttajan on mahdollisimman vaivatonta palauttaa käytöstä poistamansa kannettavat paristot ja akut, maksutta.

Suomessa saavutetun keräysastevaatimuksen ovat mahdollistaneet pääasiassa paristoja ja pienakkuja myyvien myyntipisteiden yhteyteen perustettu keräyspisteverkosto ja siitä jatkuvasti mm. Recserin punamustilla paristolaatikoilla myyntipisteillä asioivia muistuttava näkyvyys. Myös keräyspisteiltä aina asianmukaiseen loppukäsittelyyn hoidetun logistiikan tehokkuus on ollut avaintekijä talteen kerättyjen paristojen ja pienakkujen saamisessa uudelleen hyödynnettäviksi niistä erotettavina raaka-aineina ja sitä kautta esimerkiksi uusisiksi paristoiksi ja akuiksi.

Keräyksen ja kierrätyksen tehokkuuden lisäksi tuottajayhteisö Recser Oy:ssä koetaan tärkeäksi vaikuttaa siihen, että sen tuottajien vastuulle kuuluvien tuotteiden kerääminen ja kierrättäminen on turvallista kaikille niiden kanssa tekemissä oleville. Silloin tällöin paristojen ja akkujen keräämiseen liitetään eri asiayhteyksissä huoli tulipaloriskistä. On totta, että käytöstä poistettaessa paristo tai akku voi edelleen sisältää pienen määrän sähkövarausta, joka virtanapojen keskinäisessä kosketuksessa voi aiheuttaa oikosulun ja sitä kautta jopa palon syttymisen. Näitä tapauksia, joissa paristojen keräyslaatikon on kerrottu alkaneen savuta tai jopa syttyneen tuleen, raportoidaan Recser Oy:lle vuosittain yksittäisiä tapauksia, mikä on hyvin marginaalinen osa vuosittain käytettävään noin 50 000 keräyslaatikkoon suhteutettuna. Toki, jokainen palon alkukin on liikaa.

Koko paristojen keräys- ja kierrätysverkoston turvallisuuden varmistamiseksi on olemassa hyvin yksinkertainen arjen pieni niksi, jolla jokainen oikosulku pystytään estämään. Tämän vaatii pariston tai akun käytöstä poistajalta teippiä ja hieman viitseliäisyyttä. Nimittäin, teippaamalla käytöstä poistettavien paristojen ja pienakkujen virtanavat umpeen millä tahansa teipillä heti, kun ne irrotetaan vaikkapa kaukosäätimestä tai lapsen kauko-ohjattavasta autosta poistetaan napojen keskinäisestä kosketuksesta aiheutuva oikosulkuvaara kokonaan jo kotona. Tämän jälkeen pariston palauttaminen keräyslaatikkoon ja siinä kuljettaminen aina loppukäsittelyyn asti on niin ikään huoletonta ja ennen kaikkea turvallista.

Muistathan teipata paristojen ja pienakkujen virtanavat ennen niiden toimittamista lähimmän myyntipisteesi yhteydestä löytyvään punamustaan keräyslaatikkoon.

Kirjoittaja on Recser Oy:n toimitusjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan ja työvaliokunnan jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paristot, pienakut, keräys, kierrätys, turvallisuus, teippaus

Talous kiertotaloudessa

Perjantai 29.4.2016 - Pasi Nurminen

Viime vuonna suomalaiset palauttivat yli 1,7 miljardia juomapakkausta. Näistä juomatölkkien osuus oli 1,2 miljardia, kierrätysmuovipullojen osuus 350 miljoonaa ja lasipullojen osuus vajaat 200 miljoonaa kappaletta. Painotettu keskiarvo näiden pakkausten palautusasteesta oli noin 94 prosenttia. Yli 80 000 tonnia materiaalia kierrätettiin uusioraaka-aineeksi. Voidaan siis sanoa, että juomapakkausten kierrätys toimii hyvin.

Kiertotalous on suhteellisen tuore käsite, jonka merkitystä ei välttämättä ole vielä täysin oivallettu. Perusidea on luopua vähitellen tuotteen elinkaaressa usein näkyvästä ”kehdosta hautaan” –ajattelusta ja siirtyä toteuttamaan materiaalin käsittelyä ”kehdosta kehtoon”. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että jätteen keräystä ja sen jalostamista uusioraaka-aineeksi täytyy tehostaa. Yhtä tärkeää on, että kiertotalouden periaatteet tunnetaan jo tuotesuunnitteluvaiheessa, jolloin jätteen syntyä voidaan vähentää.

Juomapakkaus on hyvä esimerkki toimivasta kiertotaloudesta. Juomapakkaukset suunnitellaan alun alkaenkin niin, että ne ovat mahdollisimman hyvin hyödynnettävissä uusiomateriaalina. Esimerkiksi alumiinitölkki sisältää pieniä määriä muitakin metalleja, joilla se saadaan soveltumaan optimaalisesti uusien tölkkien valmistamiseen.

Kiertotalous on nimensä mukaisesti myös taloutta. Tämäkään näkökulma ei aina ole itsestään selvä. Suurin osa tuottajayhteisöistä on voittoa tuottamattomia. Aina ei kuitenkaan muisteta, että niiden täytyy olla myös tappiota tuottamattomia. Kiertotalous toimii vain, jos kierrättämisen taloudelliset perusteet ovat kunnossa. Jos kiertotalous on kustannustehokasta, kierrätysmaksut saadaan pidettyä alhaalla ja näin saadaan mahdollisimman moni toimija mukaan talkoisiin. Jos kierrätys ei ole taloudellisesti kestävällä pohjalla, se ei myöskään voi jatkua pitkään.

Suomalaiset ovat maailman parhaita juomapakkausten kierrättäjiä. Siihen vaikuttavat pantin lisäksi myös juomapakkausten palauttamisen helppous ja toimiva keräysverkosto. Lisäksi suomalaisilla on kuitenkin vielä yksi valtti: korkea ympäristötietoisuus. Suomalaisilla on siis kaikki edellytykset olla maailman huippua kiertotaloudessa myös muilla toimialoilla. Siihen tarvitaan kuitenkin saumatonta yhteistyötä kuluttajien, tuottajien, kaupan ja viranomaisten kesken. Näinä aikoina tällaista yhteistyötä kannattaa kehittää jo siksikin, että kiertotalous sisältää paljon taloudellisia mahdollisuuksia.

Kirjoittaja on Suomen Palautuspakkaus Palpa Oy:n toimitusjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiertotalous, tuottajavastuu, juomapakkaus, kierrätys

Kierrätinkö OIKEIN?

Maanantai 11.4.2016 - Arto Puumalainen

Tarpeettomien, loppuun käytettyjen tai rikkoontuneiden tuotteiden ja niiden pakkausten kierrätys on tullut Suomessa helpoksi lukuisten tuottajavastuujärjestelmien myötä. Keräyspisteverkostot ovat käytännössä koko maan kattavia ja ne palvelevat parhaimmillaan 24/7. Varmaankin edellä mainitun ansiosta hyvin harvoin näkee hylättyjä autonrenkaita, kylmälaitteita tai muita vastaavia teiden varsilla tai P-alueilla. Voisi ajatella, että kierrätys ja tuottajavastuu toimivat hyvin.

Kuitenkin monista tuottajavastuujakeista viralliseen keräykseen päätyy vain puolet siitä, mitä markkinoille on aikanaan toimitettu. Mistä tämä johtuu ja mitä tästä seuraa?

Osittain kyse on tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä, runsaasta informaatiosta huolimatta tieto ei välttämättä ole juuri sillä hetkellä tarjolla, kun tarve tuotetulle palvelulle on olemassa. Tai ajatellaan, ettei kehtaa toimittaa tuotetta keräyspisteeseen, vaikka se sijaitsisi kauppamatkan varrella tai jopa kaupassa, mistä korvaava tuote ostetaan.  Laitetaan roskiin ajattelematta, mitä haittaa siitä on polttoprosessissa ja mitä raaka-aineita voidaan menettää väärässä prosessissa. Polttoprosessi ei ole metallipakkauksia, paristoja tai sähköhammasharjoja varten.

Toisaalta kyse on ahneudesta ja ymmärtämättömyydestä. Vanhoja, rikkoontuneita tuotteita viedään erilaisiin keräystempauksiin, joiden ohjeissa luetellaan, mitä voi tuoda ja mitä ei. Useimmiten mm. SER:n vastaanotosta kieltäydytään, mutta viereisessä sarakkeessa todetaan liesien ja pesukoneiden kelpaavan keräykseen.  Ja jälleen kerran tuote on vaarassa joutua vääränlaiseen prosessiin.  Tai myydään vanhoja kännyköitä tahoille, joilla ei välttämättä ole suurimpana intressinä uudelleenkäyttö, tai siis on - tietojen uudelleenkäyttö. 

Tuottajat ovat rakentaneet yhdessä kumppaniensa ja kuluttajien kanssa koko maan kattavan keräysverkoston, joka sisältää vastaanoton, kuljetuksen ja ennen kaikkea parhaan mahdollisen kierrätyksen. Tuotteiden palauttaminen on maksutonta, muttei ilmaista. Kaikissa tuotteissa on joko kierrätys-, pantti- tai hyötykäyttömaksu, joka on sisällytetty tuotteen hintaan. Olemme yhdessä luoneet erittäin hyvän järjestelmän – käytetään sitä ja kierrätetään OIKEIN!

OIKEAT keräyspisteet: http://www.tuottajayhteiso.fi/ajankohtaista

Kirjoittaja on SER-tuottajayhteisö ry SERTYn toiminnanjohtaja, Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan ja työvaliokunnan jäsen. 

2 kommenttia . Avainsanat: kierrätys, tuottajavastuu

Romutuspalkkiokokeilu oli jättimenestys

Perjantai 4.3.2016 - Arto Silvennoinen

Suomessa aloitettiin vuoden 2015 heinäkuun alusta autojen romutuspalkkiokokeilu. Hankkeen tavoitteena oli uudistaa autokantaa, vähentää liikenteen päästöjä ja parantaa liikenneturvallisuutta. Kokeilu saavutti heti suuren suosion kansalaisten keskuudessa. Romutuspalkkiolla tilattiin 8 000 uutta autoa, eli sille varattu kiintiö käytettiin täysimääräisesti. 1 500 euron palkkiota maksettiin tammikuun loppuun asti toimitettaviin uusiin autoihin, mikäli romutuspalkkiosta on ehditty niiden tilaus- ja kauppasopimuksessa sopia ennen kiintiön täyttymistä.

Romutuspalkkiokokeilun oli määrä kestää 1.7.–31.12.2015, tai niin kauan kuin kokeilulle osoitettu määräraha riittää. Alun perin sille varattu 3 miljoonan euron määräraha loppui jo elokuun lopulla. Eduskunta myönsi kokeilulle 5 miljoonan euron lisämäärärahan lokakuussa, josta ehdittiin varaamaan noin 2 miljoonan euron osuus elokuun lopun ja lokakuun alun välillä solmittuihin autokauppoihin. Näihin kauppoihin romutuspalkkio myönnettiin aluksi ehdollisena, joka voitiin maksaa vain lisämäärärahan varmistuessa.

Kokeilu mahdollisti kaikkiaan 8 000 pieniruokaisen uuden auton hankinnan ja vauhditti selvästi autokannan uusiutumista. Romutuspalkkio ei ollut valtiolle rahanmenoa, vaan siitä kertyy valtiolle palkkiosummaa enemmän verotuloja auto- ja arvonlisäveron muodossa.

Romutuspalkkiota käytettiin ensisijaisesti pienten, edullisten ja energiatehokkaiden autojen hankintaan. Romutuspalkkiolla hankittujen autojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ovat vain 104 g/km, kun esimerkiksi viime vuonna rekisteröityjen henkilöautojen keskipäästöt olivat 128 g/km. Romutuspalkkio on lisäksi vilkastuttanut romuautojen kierrättämistä merkittävästi. Elokuussa tehtiin kaikkien aikojen ennätys romutustodistusten määrässä.

Romutuspalkkiokokeilusta tehdään kokeilun päätyttyä seurantatutkimus, jonka osana tehdään muun muassa kyselytutkimus romutuspalkkion hyödyntäneille. Tutkimusten tulosten perusteella arvioidaan tarkemmin kokeilun onnistumista.

Autoalan tavoitteena on luonnollisesti kokeilun uusiminen paremmin eväin. Tavoitteena on pidempiaikainen kampanja ilma pelkoa rahoituksen loppumisesta kesken. Näin vältettäisiin päättyneessä kokeilussa ilmennyt ryntäys kaupankäyntiin rahan loppumisen pelossa.

Kirjoittaja on Suomen Autokierrätys Oy:n toimitusjohtaja sekä Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan ja työvaliokunnan jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: romutuspalkkio, autokierrätys

Tuottajavastuu ja kuluttajavastuu

Torstai 11.2.2016 - Lauri Nylander

Tuottajavastuu tarkoittaa yritysten velvollisuutta järjestää tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteidensa keräys ja kierrätys kustannuksellaan, kun tuotteet poistetaan käytöstä. Käytöstä poistettavien tuotteiden keräys- ja kierrätysjärjestelmän tulee toimia laajuudeltaan valtakunnallisesti kun kysymyksessä ovat kuluttajille suunnatut tuotteet. 

Tuottajalle käytännöllisin, helpoin ja edullisin tapa huolehtia tuottajavastuusta on siirtää se tuottajayhteisön hoidettavaksi. Tuottajayhteisöt huolehtivat valtakunnallisen keräys- ja kierrätystoiminnan laadukkaasta ja tehokkaasta toiminnasta. Tämä toiminta maksaa melkoisesti rahaa ja siksi tuottajavastuun keskittäminen tuottajayhteisöille on kustannustehokkuudenkin näkökulmasta järkevää. 

Tuottajayhteisöt kehittävät ja panostavat keräys- ja kierrätysverkoston toimivuuteen niin, että verkosto palvelisi kuluttajaa mahdollisimman hyvin ja siellä, missä ihmiset muutenkin asioivat. 

Euroopan komissio hyväksyi joulukuussa 2015 uuden kunnianhimoisen kiertotalouspaketin. Sillä autetaan eurooppalaisia yrityksiä ja kuluttajia siirtymään vahvempaan ja toimivampaan kiertotalouteen, jossa resursseja käytetään aiempaa kestävämmällä tavalla. 

Jotta kiertotalous toimii tehokkaasti, vaatii se meiltä kaikilta ponnistuksia ja asiaan paneutumista. Valitettavan usein näkee, että eri käytöstä poistettuja tuotteita vastaanottavissa pisteissä ja keräysastioissa on sinne kuulumatonta materiaalia. 

On hyvä puhua myös kuluttajan vastuusta! Sillä lajittelemalla jätettä oikein säästymme ylimääräisiltä kustannuksilta, jotka viime kädessä maksamme me kuluttajat. Toisen jäte on toiselle raaka-aine – tämä on hyvä pitää mielessä! 

Kuten sanonta kuuluu ”ei kysyjä tieltä eksy” ja näin on myös jäteasioiden kanssa. Eri tuottajayhteisöiltä löytyy tuotekohtaista keräykseen ja kierrätykseen liittyvää tietoa. Oman kunnan sivuilta löytyy myös hyviä ohjeita asiassa. Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan sivuille on koottu mm. linkit käytöstä poistettujen tuotteiden ja pakkausten keräyspistetietoihin.   

Otetaan kuluttajina oma vastuumme kiertotaloudesta ja sen entistä paremmasta sekä tehokkaammasta toimivuudesta.
 

Kirjoittaja on Akkukierrätys Pb Oy:n toimitusjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan sekä työvaliokunnan jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuottajavastuu, kuluttajavastuu, kiertotalous

TYNK - yhteistyötä ja tietoa tuottajavastuusta

Tiistai 15.9.2015 - Eija Jokela

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta (TYNK) on toiminut jo vuodesta 2012 alkaen tuottajayhteisöjen yhteistyöalustana. Sen tehtäväkenttään kuuluu niin viestintää kuin edunvalvontaakin. Yhtenä tärkeimmistä tehtävistä on tuottajien toimintaan liittyvien lainsäädännöllisten ja toiminnallisten kysymysten esille tuominen sekä ratkaiseminen yhteistyössä viranomaisten kanssa. Tavoitteena on oikeudenmukainen ja kattavasti toimiva tuottajavastuu.

Suomessa toimivista 17 tuottajayhteisöstä yhteensä 13 on mukana yhteistyössä, joka virallistettiin sopimuksella tammikuussa 2015. Tuottajayhteisöjen esittely löytyy TYNK:n sivuilta/Tuottajayhteisöt.

TYNK:n toiminnassa mukana olevat tuottajayhteisöt edustavat tuottajavastuun alaisia tuotteita ja pakkauksia: autoja, renkaita, akkuja, paristoja, sähkö- ja elektroniikkalaitteita, paperia, metalli-, kuitu- ja muovipakkauksia sekä pantillisia juomapakkauksia. TYNK on käytännössä asiantuntijaverkosto, jonka puoleen voi ja kannattaa kääntyä kaikissa tuottajavastuuseen, kierrätykseen ja jätehuoltoon sekä kyseiseen lainsäädäntöön liittyvissä asioissa. 

TYNK:n toiminnassa jo tovin mukana olleena on todettava, että tuottajavastuuseen liittyy edelleen paljon mystiikkaa ja suuria kysymyksiä. Mitä on tuottajavastuu? Ketä se koskee? Mitä se maksaa? Mitä sillä saavutetaan? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin haluamme vastata näillä sivuilla ja erilaisissa tilaisuuksissa. Olemme käyneet mm. Eduskunnassa muutamaan otteeseen kertomassa tuottajavastuusta ja siihen liittyvistä ajankohtaisista asioista tarkoituksena vaikuttaa paitsi meneillään oleviin myös tuleviin lainsäädännön uudistamisiin. 

Tieto on tarpeen myös vapaamatkustajien saamisessa mukaan kantamaan vastuunsa. Osa toimijoista ei yksinkertaisesti tiedä olevansa tuottajavastuullisia. Pirkanmaan ELY-keskuksella on tärkeä rooli valtakunnallisena tuottajavastuuta valvovana viranomaisena. He ovat koonneet tuottajavastuun infokirjeeseen tuottajavastuusta usein kysyttyjä kysymyksiä. Infokirjeen löydät Pirkanmaan ELY-keskuksen sivuilta  https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/mita-tarkoittaa-tuottajavastuu-#.Vff9Gofosfg ja TYNK:n sivuilta/Tietoa tuottajavastuusta.

TYNK:n toiminnan vielä hakiessa tarkempia suuntaviivojaan varmaa on, että tietoa ja ymmärryttämistä tarvitaan. Uudet www.tuottajayhteiso.fi -sivut avattiin syyskuussa. Sivujen sisältö täydentyy erityisesti tiedon jakamisen osalta. Yhteydenottolomakkeen toivon otettavan rohkeasti ja ahkerasti käyttöön!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuottajavastuu, tuottajayhteisö, kierrätys, jätehuolto, edunvalvonta, viestintä, jätelainsäädäntö